torstai 9. heinäkuuta 2015

Erik Bertrand Larssen: Paras


Erik Bertrand Larssen Paras


En edes muista, milloin viimeksi olin lukenut vapaaehtoisesti kirjan kannesta kanteen. Etenkin kun sivuaineena on yleinen kirjallisuustiede, lukeminen ei ole vapaa-ajanviettotavoista se kaikkein houkuttelevin. Ennemmin lähden urheilemaan, kahville tai katson hyvän elokuvan.

Kuukausi sitten törmäsin kuitenkin sen verran kiinnostavaan kirjauutukaiseen, että koulukirjoiltakin piti raivata aikaa. Paras on mentaalivalmentaja Erik Bertrand Larssenin opas tavalliselle ihmiselle, joka haluaa päästä elämässään parempiin tuloksiin ja antaa itsestään kaiken. Kiinnostuin kirjasta sen esittelytekstin takia mutta erityisesti siksi, että Larssen itse vaikutti vahvalta ja mielenkiintoiselta ihmiseltä. Larssen on koulutukseltaan laskuvarjosotilas ja taloustieteilijä ja kokenut elämässään paljon, mikä ainakin minusta tekee hänen kirjastaan uskottavamman.

Paras ja Larssen eivät tuottaneet pettymystä, vaikka välillä kirja keskittyikin mielestäni liikaa Larssenin ammattitaidon kehumiseen. Oli ehdottomasti hyvä veto laittaa kirjaan Larssenin asiakkaiden ylistystekstejä, mutta vähempikin olisi ajanut asiansa. Kokonaisuudessaan Paras oli kuitenkin rohkaiseva ja se valoi uskoa omaan menestymiseen. Kirjan jäsennys oli selkeä ja auttoi ajatuksia rakentumaan järkevästi. Se antoi hyviä työkaluja, voimalauseita ja menetelmiä motivaation ylläpitämiseen ja itsevarmuuden kasvattamiseen.

Kirjaa ei pysty lukemaan silmäilemällä. Siihen pitää syventyä, ja lukiessa täytyy yrittää päästä samaan yltiöinnokkaaseen ja voimaa uhkuvaan mielentilaan kuin mikä tekstistä välittyy. Kun saa asetettua asenteensa oikein, Paras onnistuu mielestäni hyvin siinä, mihin se on tarkoitettu. Mutta lukijan pitää olla vastaanottavainen eikä hiukkaakaan skeptinen.


Home Decor


Larssen kirjoittaa paljon visualisoinnista. Hänen mukaansa parhaaseen tulokseen pääsee visualisoimalla suorituksen – esimerkiksi kokouksen tai vaikka esitelmän – monta kertaa etukäteen ja varautumalla niin hyviin kuin huonoihin käänteisiin. Tämä kappale kirjasta oli minulle valaisevin: ymmärsin, että olen harrastanut visualisointia peruskoulusta asti stressinhallintakeinona. Kun 15-vuotiaana harjoittelin kotona seuraavan päivän äidinkielen esitelmää, kuvittelin sen hetken ja tunteen, kun esitelmä olisi sujuvasti ja takeltelematta pidetty ja istuisin helpottuneena takaisin pulpettiin. Tällä tavoin sain pidettyä mieleni kurissa ja keskityttyä stressaamisen sijasta valmistautumiseen. Ennen työhaastatteluani kuvittelin itseni istumassa tyynenä haastatteluhuoneessa ja sen jälkeen käveleväni pois itsevarmana ja tyytyväisenä itseeni. Kuvittelen, miten hyvältä tuntuu, kun koettelemus on ohi, jolloin kestän sen paremmin ja vahvempana. Esimerkiksi tenttiin lukiessani pystyn käyttämään aikani tehokkaammin, kun ajattelen, että lukeminen on vain tilapäistä: voin kahlata tylsän tenttikirjan läpi tehokkaasti 10 tunnissa, koska tiedän, että pänttääminen ei tule kestämään kymmentä tuntia enempää. Hyvän arvosanan antama tunne on lukemisen arvoinen.

Tällaisten lyhyen aikavälien tavoitteiden eteen on helppo työskennellä täysillä – kurinalaisena täytyy pysyä vain tuntien tai päivien mittaisia ajanjaksoja. Sen sijaan isompien unelmien visualisoimisessa minulla on vielä opeteltavaa. Nyt tuntuu, että jos tavoitteen asettaa korkealle ja vielä visualisoi onnistumisen ”röyhkeän” tarkasti, on ylimielinen. Kirja antoi kuitenkin ainakin hiukan lisää rohkeutta unelmoida isommin ja yksityiskohtaisemmin. Jos unelman muotoilee tarkemmin kuin esimerkiksi ”haastava mutta palkitseva työ viestinnän parissa”, se myös motivoi tekemään parempia valintoja arjessa, joka päivä.


Ehkä uusin ja mielenkiintoisin ajatus, minkä kirja antoi, oli kuka tahansa voi menestyä suotuisina aikoina, menestyjät erottuvat vasta vastoinkäymisissä. Ja juuri vaikeita aikoja varten unelman pitäisi olla kirkkaana ja konkreettisena mielessä – motivoimassa ja innostamassa niihin parempiin valintoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti