Olen
viime aikoina pohtinut paljon sitä, millainen olisi unelmaelämäni ja miten
voisin tehdä arjestani mahdollisimman onnellista. Opintojen vääjäämätön
eteneminen on pakottanut ajattelemaan työllistymistä ja elämää koulun jälkeen.
Juuri nyt on kaikki todella hyvin ja olen onnellisempi kuin koskaan ennen,
mutta mitkä ovat niitä asioita, joista pitää kiinni, kun elämäntilanne muuttuu?
Mikä on tie onnellisuuteen?
Tiedän
kyllä, milloin en ole ollut onnellinen. Elämäni ehdottomasti ahdistavinta ja
masentavinta aikaa oli kevät 2013, kun muutin mieheni kanssa ensimmäiseen
yhteiseen asuntoomme Turkuun. Sinänsähän tuon ajan olisi pitänyt olla ihanaa
vaaleanpunaista hattaraa, kun kaukosuhde muuttui vihdoin avoliitoksi ja sain
olla joka ikinen päivä rakastamani miehen kanssa. Toisin kuitenkin kävi, sillä
tuona kolmena kuukautena koin elämäni ensimmäisen kunnollisen eksistentiaalisen
kriisin. Oli hermoja raastavaa olla yli kolme kuukautta ilman tietoa tulevasta,
ilman koulua tai työpaikkaa minne mennä, ilman harrastuksia. Kun mies lähti
kouluun, minä jäin yksin kirjojen kanssa kotiin. Vain muutaman kuukauden aikana
pääni ehti pehmetä täysin, olin koko ajan ahdistunut ja stressaantunut ja
energiatasoni laskivat ihan minimiin. Ymmärrän siis täysin ihmisiä, jotka
sairastuvat pahaan masennukseen puolen vuoden työttömyyden aikana.
Mitä
enemmän on koulujuttuja, projekteja tai tapahtumia tekeillä, sitä enemmän
minulla on energiaa ja sitä palkitsevammaksi koen elämäni. Kun törmäsin Eleanor
Rooseveltin sanoihin ”Onni ei ole päämäärä, vaan sivutuote”, koin, että joku
oli viimeinen pukenut pohdintani lauseeksi. Niin: onnea ei voi etsiä. Se tulee kaiken muun sivussa, huomaamatta. Kun
tavoittelee jotain asiaa intohimoisesti ja pyrkii johonkin itselle tärkeään
päämäärään kaikella omistautumisella, huomaa usein olevansa onnellinen ja
elävänsä merkityksellistä elämää. Mitä enemmän ja erilaisempia asioita tekee,
sitä nopeammin todennäköisesti löytää ne asiat, jotka tekevät kaikkein
onnellisimmaksi. Ja oppii, mitkä asiat vievät vain turhaan energiaa antamatta
mitään vastineeksi.
Tekemisen
pitää kuitenkin liittyä omaan elämään, ympäristöön ja arkeen, koska elämä
kuitenkin muodostuu suurimmaksi osaksi arjesta omassa kotiympäristössä. Siksi minun
onkin vaikea ymmärtää, miten jotkut sanovat löytäneensä onnensa Himalajan
vuoristoista tai joogaretriitiltä Thaimaasta. Miten "löytyneen" onnen voi siirtää omaan
elämään meditaatioloman jälkeen?
Onni
on mielestäni erottamattomassa suhteessa itsensä tuntemiseen. Mitä paremmin
itsensä tuntee, sitä helpompi on tehdä onnellisuuteen johtavia päätöksiä. Kuten
onnea, identiteettiäkään ei mielestäni pysty etsimään, vaan sen vain ymmärtää
pikku hiljaa eri ihmissuhteissa ja tilanteissa. Jos etsii itseään eristyksessä
omasta normaalista ympäristöstään, mitä tapahtuu kun palaa sinne? Jos ei tunne
itseään arjen tilanteissa, miten voisi olla onnellinen arjessa? Jos on
opetellut, miten löytää mielen tasapaino ja onni yksin, miten saman onnen voi
säilyttää, kun arkeen heitetään mukaan kaikki arjen ihmiset ja ihmissuhteiden
konfliktit? Vieraaseen ympäristöön eristäytyminen ei opeta mitään uutta siitä
tavallisesta elämästä ja maailmasta, johon kuitenkin suurimmalla osalla on
tarkoitus joskus palata.
Ymmärrän toki heitä, jotka eivät pysty ulkoisten vaikutteiden ja paineiden vuoksi tekemään valintoja itseään kuunnellen ja tarvitsevat siksi etäisyyttä arkeensa. Aikalisä voi olla tarpeen esimerkiksi läheisen ihmisen kuoleman jälkeen. Tällöin kuitenkin on minusta kyse äärimmilleen ajautuneesta tilanteesta tai elämän tai identiteetin yksittäispiirteestä – kokonaista identiteettiä ei mielestäni voi löytää erossa arjen tilanteista ja ihmisistä.
Omasta
arjesta irtaantuminen saattaa myös auttaa avartamaan omaa maailmankuvaa ja
ymmärtämään oman elämäntyylin olevan etuoikeutettu. En kuitenkaan usko, että
toisenlaisten ihmisten tai kurjempien elämäntarinoiden kuuleminen voi tehdä
ketään onnelliseksi. Se voi opettaa nöyryyttä ja kiitollisuutta, jotka ovat
luonteenpiirteistä yhdet tärkeimmistä, mutta se ei yksistään tee ihmistä onnellista.
Ihminen kuitenkin peilaa elämäntapahtumiaan omiin kokemuksiinsa ja omaan
taustaansa, ja oman elämän myrskyissä harva pystyy asettumaan ulkopuolisen
asemaan.
”Normaalissa”
elämäntilanteessa olevalle ihmiselle paras tie onneen on siis mielestäni kokeilla
uusia juttuja tai tehdä vanhat asiat uusilla tavoilla ja asenteilla. Tehdä ja
touhuta niin kauan, että kolahtaa. Uskon, että tavallinen eläminen voi olla ihan yhtä
valaisevaa kuin meditaatio tai erakkona mietiskely – ellei valaisevampaakin.
Avain onneen on yrittää omassa elämässä tehdä kaikki niin hyvin kuin
mahdollista ja tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin, mitä elämä tarjoaa. Tärkeää on
kuitenkin tasaisin väliajoin pysähtyä miettimään, saako tekemistään asioista elämäänsä
jotain hyvää. Jos vastaus on ei, täytyy koettaa jotain erilaista. Kokemalla ja
tekemällä uutta ymmärtää paremmin myös itseään, jolloin pystyy
tulevaisuudessakin tekemään valintoja, jotka lopulta tekevät onnelliseksi.
Mitä
enemmän tekee, sitä useammin myös luultavasti kokee onnistumisen tunnetta, mikä
itselläni ainakin on yksi pääsyy onnellisuuteen. Yleensä se, missä on hyvä,
tekee onnelliseksi, etkä voi olla hyvä, ellet edes koita.
KING CASINO, LLC GIVES A $100 FREE BET
VastaaPoistaKING CASINO, LLC GIVES 출장안마 A $100 herzamanindir.com/ FREE apr casino BET to try. Visit us today kadangpintar and receive a $100 FREE herzamanindir BET! Sign up at our new site!