keskiviikko 5. elokuuta 2015

Onnea ei voi etsiä




Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, millainen olisi unelmaelämäni ja miten voisin tehdä arjestani mahdollisimman onnellista. Opintojen vääjäämätön eteneminen on pakottanut ajattelemaan työllistymistä ja elämää koulun jälkeen. Juuri nyt on kaikki todella hyvin ja olen onnellisempi kuin koskaan ennen, mutta mitkä ovat niitä asioita, joista pitää kiinni, kun elämäntilanne muuttuu? Mikä on tie onnellisuuteen?

Tiedän kyllä, milloin en ole ollut onnellinen. Elämäni ehdottomasti ahdistavinta ja masentavinta aikaa oli kevät 2013, kun muutin mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme Turkuun. Sinänsähän tuon ajan olisi pitänyt olla ihanaa vaaleanpunaista hattaraa, kun kaukosuhde muuttui vihdoin avoliitoksi ja sain olla joka ikinen päivä rakastamani miehen kanssa. Toisin kuitenkin kävi, sillä tuona kolmena kuukautena koin elämäni ensimmäisen kunnollisen eksistentiaalisen kriisin. Oli hermoja raastavaa olla yli kolme kuukautta ilman tietoa tulevasta, ilman koulua tai työpaikkaa minne mennä, ilman harrastuksia. Kun mies lähti kouluun, minä jäin yksin kirjojen kanssa kotiin. Vain muutaman kuukauden aikana pääni ehti pehmetä täysin, olin koko ajan ahdistunut ja stressaantunut ja energiatasoni laskivat ihan minimiin. Ymmärrän siis täysin ihmisiä, jotka sairastuvat pahaan masennukseen puolen vuoden työttömyyden aikana.

Mitä enemmän on koulujuttuja, projekteja tai tapahtumia tekeillä, sitä enemmän minulla on energiaa ja sitä palkitsevammaksi koen elämäni. Kun törmäsin Eleanor Rooseveltin sanoihin ”Onni ei ole päämäärä, vaan sivutuote”, koin, että joku oli viimeinen pukenut pohdintani lauseeksi. Niin: onnea ei voi etsiä. Se tulee kaiken muun sivussa, huomaamatta. Kun tavoittelee jotain asiaa intohimoisesti ja pyrkii johonkin itselle tärkeään päämäärään kaikella omistautumisella, huomaa usein olevansa onnellinen ja elävänsä merkityksellistä elämää. Mitä enemmän ja erilaisempia asioita tekee, sitä nopeammin todennäköisesti löytää ne asiat, jotka tekevät kaikkein onnellisimmaksi. Ja oppii, mitkä asiat vievät vain turhaan energiaa antamatta mitään vastineeksi.

onni lainaus

Tekemisen pitää kuitenkin liittyä omaan elämään, ympäristöön ja arkeen, koska elämä kuitenkin muodostuu suurimmaksi osaksi arjesta omassa kotiympäristössä. Siksi minun onkin vaikea ymmärtää, miten jotkut sanovat löytäneensä onnensa Himalajan vuoristoista tai joogaretriitiltä Thaimaasta. Miten "löytyneen" onnen voi siirtää omaan elämään meditaatioloman jälkeen?

Onni on mielestäni erottamattomassa suhteessa itsensä tuntemiseen. Mitä paremmin itsensä tuntee, sitä helpompi on tehdä onnellisuuteen johtavia päätöksiä. Kuten onnea, identiteettiäkään ei mielestäni pysty etsimään, vaan sen vain ymmärtää pikku hiljaa eri ihmissuhteissa ja tilanteissa. Jos etsii itseään eristyksessä omasta normaalista ympäristöstään, mitä tapahtuu kun palaa sinne? Jos ei tunne itseään arjen tilanteissa, miten voisi olla onnellinen arjessa? Jos on opetellut, miten löytää mielen tasapaino ja onni yksin, miten saman onnen voi säilyttää, kun arkeen heitetään mukaan kaikki arjen ihmiset ja ihmissuhteiden konfliktit? Vieraaseen ympäristöön eristäytyminen ei opeta mitään uutta siitä tavallisesta elämästä ja maailmasta, johon kuitenkin suurimmalla osalla on tarkoitus joskus palata.

Ymmärrän toki heitä, jotka eivät pysty ulkoisten vaikutteiden ja paineiden vuoksi tekemään valintoja itseään kuunnellen ja tarvitsevat siksi etäisyyttä arkeensa. Aikalisä voi olla tarpeen esimerkiksi läheisen ihmisen kuoleman jälkeen. Tällöin kuitenkin on minusta kyse äärimmilleen ajautuneesta tilanteesta tai elämän tai identiteetin yksittäispiirteestä – kokonaista identiteettiä ei mielestäni voi löytää erossa arjen tilanteista ja ihmisistä.

Omasta arjesta irtaantuminen saattaa myös auttaa avartamaan omaa maailmankuvaa ja ymmärtämään oman elämäntyylin olevan etuoikeutettu. En kuitenkaan usko, että toisenlaisten ihmisten tai kurjempien elämäntarinoiden kuuleminen voi tehdä ketään onnelliseksi. Se voi opettaa nöyryyttä ja kiitollisuutta, jotka ovat luonteenpiirteistä yhdet tärkeimmistä, mutta se ei yksistään tee ihmistä onnellista. Ihminen kuitenkin peilaa elämäntapahtumiaan omiin kokemuksiinsa ja omaan taustaansa, ja oman elämän myrskyissä harva pystyy asettumaan ulkopuolisen asemaan.

vaaleanpunaiset hortensiat

”Normaalissa” elämäntilanteessa olevalle ihmiselle paras tie onneen on siis mielestäni kokeilla uusia juttuja tai tehdä vanhat asiat uusilla tavoilla ja asenteilla. Tehdä ja touhuta niin kauan, että kolahtaa. Uskon, että tavallinen eläminen voi olla ihan yhtä valaisevaa kuin meditaatio tai erakkona mietiskely – ellei valaisevampaakin. Avain onneen on yrittää omassa elämässä tehdä kaikki niin hyvin kuin mahdollista ja tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin, mitä elämä tarjoaa. Tärkeää on kuitenkin tasaisin väliajoin pysähtyä miettimään, saako tekemistään asioista elämäänsä jotain hyvää. Jos vastaus on ei, täytyy koettaa jotain erilaista. Kokemalla ja tekemällä uutta ymmärtää paremmin myös itseään, jolloin pystyy tulevaisuudessakin tekemään valintoja, jotka lopulta tekevät onnelliseksi.


Mitä enemmän tekee, sitä useammin myös luultavasti kokee onnistumisen tunnetta, mikä itselläni ainakin on yksi pääsyy onnellisuuteen. Yleensä se, missä on hyvä, tekee onnelliseksi, etkä voi olla hyvä, ellet edes koita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti